• Peseytymisen välttely
• Pussailu
• Lauleskelu

• Kiukuttelija
• Kulinaristi
• Hellyydenkipeä

Alli tuli hylätyksi pesään ihan pienenä. Syytä en tiedä, mutta mahdollisesti Allin äiti Zeta oudoksui poikasensa outoa väriä. Syntyessäänhän valkokasvo-lutinon erottaa valkoisesta untuvastaan (valkokasvo) ja punaisista silmistään (lutino). Alli oli poikueen ainoa valkokasvo ja Lakun sisar. Zeta kasvatti tämän poikueensa yksin, sillä minulle rakas, kasvattamani ja käsiruokkimani Zetan puoliso Zorro, kuoli ihan pesinnän alkutaipaleella. Samalla viikolla menetin auto-onnettomuudessa siskoni ja siskontyttäreni, joten tuo syksy oli minulle hyvin vaikeaa aikaa. Kaksi viikkoa näistä menetyksistä kolme vuotta odottamani ja koko harrastukseni ensitavoite, "albino"-poikanen syntyi. Huomasin kyllä jo Allin kuoriutuessa, että Zeta ei tahtonut ruokkia sitä, mutta minullakaan ei ollut mahdollisuutta ottaa sitä käsiruokintaan, sillä olin tuolloin kaiken kukkuraksi aloittanut kuukauden pituisen työharjoittelujakson.

Kerran harjoittelusta palatessani katsoin jälleen Allin vointia. Se oli kuolemaisillaan, makasi jäykkänä ja kylmänä pöntön pohjalla sivussa muista. Luulin sen jo kuolleen, mutta kun nostin tuon vaikeasti alipainoisen ja alikehittyneen poikasen pöntöstä, se vingahti kädessäni. Alli oli tuolloin jo kolmiviikkoinen ja pysytellyt kenties hengissä vain antamani lisäravinnon turvin, minkä ehdin harjoittelustani kotona olla. Tiesin, ettei enää ollut mitään hävittävää ja poistin Allin pöntöstä ja päätin edes yrittää. Alli lämmitteli hetken akvaariolampun päällä kipassa pyyhkeen alla ja sitten annoin sille tilkan lämmintä poikasruokaa, jonka se ihmeekseni jaksoi nielaista. Monien vaikeuksien ja sitkeän sinnittelyn avulla Alli selvisi ja alkoi vahvistua. Allin elämänhalu oli uskomaton ja tuntuu kuin se olisi yhä kiitollinen uudesta päivästä. Alli on oma enkelini.

Katso Allin käsiruokinnan päiväkirjaa.